Yrittäjä Minna Ahonen (o.s. Sotaniemi)

• Tyrnävän Eläinkodin perustaja ja omistaja vuodesta 2000

• Toiminut vapaaehtoisessa eläinsuojelutyössä vuodesta 1989

• SEY Suomen Eläinsuojelu ry:n vapaaehtoinen eläinsuojeluneuvoja vuodesta 1999

• Pieneläinhoitajan ammattitutkinto vuonna 2002

• Agrologin (AMK) ammattitutkinto vuonna 2003

• Eläintenkouluttajan ammattitutkinto 06/2019​

 

Muu koulutus- ja työkokemus:

​

• kissojen- ja koirien ensiapukurssit

• WWF:n öljyntorjuntajoukkojen ryhmänjohtajakoulutus

• eläinlääkäriasemalla kolme vuotta avustajana/eläintenhoitajana

• eläintarvikeliikkeessä myyjänä vuoden ajan

• löytöeläinten vastaanotto ja hoitaminen vuosina 2000-2005

• Suomen Kissaliiton kasvattajan peruskurssi 04/2020

 

Eläinrakas olen ollut jo aivan pienestä lapsesta asti. Isän synnyinkodissa Posiolla, mummolassa, navetta sonneineen oli kaikista mieluisin paikka. Elettiin 1980-luvun alkuvuosia, ilman tietoakaan EU:sta tai laajamittaisesta maanviljelystä. Lakaisin pienen navetan lattioita, keksin sonneille nimet ja tein niille paperiset nimikyltit (joista osan ne kyllä repivät/söivät). Navettakissat vaihtuivat vuosien varrella, mutta jokaisen tiesin nimeltä ja mummolan pihaan saavuttuamme ensimmäinen asia mitä tein, oli kissan kutsuminen. Ja aina ne tulivat luokseni, syliin, silitettäviksi, paijattaviksi ja hellittäviksi. Äitini on vielä tänä päivänäkin ihmetellyt sitä, etteivät kissat raapinet minua, vaikka saattoivat raapia serkkujani ja itsekin olin ihan lapsi silloin. Sanonta ”Kyllä kissa kissan tuntee” lienee kohdallani pitänyt paikkansa jo sitten ihan lapsesta asti. Mummon kahvikermat ”katosivat yllättäen” kissojen suuhun, samettinen olohuoneen tyyny muuntui kissan pediksi. Klisee tai ei: Eläinrakas olen ollut jo lapsesta asti 🙂 Kissoja ja koiria minulla on ollut yli 20 vuotta.

​

Omistan Jokiniemen Kissahoitolan ja Tyrnävän Eläinkodin. Eläinrakas aviomieheni Marko auttelee minua yrityksessäni ja remonttitaitoisena ja toimeliaana luonteena onkin korvaamaton apu monella eri osa-alueella. Maatalo, jossa olemme mieheni ja eläintemme kanssa asuneet vuodesta 1999, on mieheni kotitila, nimeltään Jokiniemi. Tilamme nimestä juontaa juurensa myös Kissahoitolan nimi. Ostimme tilan, kun Markon vanhemmat muuttivat kylän keskustaan.